Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuolleiden ylösnousemus

(1. Kor. 15:)

 

12. Mutta jos Kristuksesta julistetaan, että hänet on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole?

13. Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista.

14. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa, turhaa myös teidän uskonne.

15. Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi. Olemmehan todistaneet Jumalasta, että hän herätti Kristuksen, jota hän ei olisikaan herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.

16. Jos kerran kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty.

17. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, teidän uskonne on turha ja te olette vielä synneissänne.

18. Silloin myös Kristuksessa nukkuneet ovat kadotettuja.

19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia.

20. Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista.

21. Koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin myös kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta.

22. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,

23. jokainen vuorollaan, esikoisena Kristus ja sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.

24. Sitten tulee loppu, kun hän luovuttaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.

25. Kristuksen pitää näet hallita siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.

26. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

27. Sillä "kaiken on Jumala alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun sanotaan, että kaikki on alistettu, lukuun ei oteta tietenkään häntä, joka on alistanut kaiken Kristuksen valtaan.

28. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistuu sen valtaan, joka on alistanut kaiken hänen valtaansa, jotta Jumala olisi kaikki kaikissa.

29. Mitä muuten tekevät ne, jotka kastattavat itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he sitten kastattavat itsensä näiden puolesta?

30. Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan?

31. Minä kuolen joka päivä, niin totta kuin te, veljet, olette kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

32. Mitä hyötyä minulle inhimillisesti ajatellen on siitä, että olen taistellut Efesoksessa petoja vastaan? Jos kuolleita ei herätetä, niin syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.

33. Älkää eksykö!

        "Huono seura hyvät tavat turmelee."

(300-luvulla eKr. kuolleen kreikkalaisen näytelmäkirjoittajan Menandroksen sanat.)

34. Raitistukaa oikealla tavalla älkääkä tehkö syntiä. On näet niitä, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Sanon tämän teidän häpeäksenne.

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Kor. 15:12-34)

 

Kuolleiden ylösnousemus

 

12. Jeesuksen ylösnousemusta saarnattiin ja siihen uskottiin. Se totuus, että Vapahtaja elää, oli koko kristillisen elämän perustus. Korintossa ei nähtävästi epäilty Jeesuksen ylösnousemusta. Seurakunnassa oli sen sijaan ilmeisesti väitelty siitä, oliko hänen kuolleista nousemisellaan yhtä ratkaiseva merkitys kuin hänen kuolemallaan, ja oliko se takeena vain hengellisestä, mutta ei ruumiillisesta lunastuksesta.

13. Ellei ensin mainittu asia ollut totta, ei totta ollut myöskään toinen. Kristus on nimittäin »esikoinen kuoloon nukkuneista» (j. 20), ylösnousemustoivomme perustus. Jos kerran uskomme Kristuksen olevan seurakunnan pää, olisihan aivan mahdotonta, että vain pää herätettäisiin kuolleista, mutta ruumiin muut jäsenet jäisivät kuolleiksi. Kristuksen ylösnousemuksen tarkoitus oli myös julistaa voittoa kuolemasta. Kuolleet kuulevat hänen äänensä ja heräävät elämään. Hänen on myös määrä olla elävien ja kuolleitten tuomari, mikä ei todista ainoastaan uskovien, vaan myös uskottomien ylösnousemuksesta.

14. Kristuksen ylösnousemus oli julistuksen ydin. Paavalin ohella muutkin apostolit pitivät ylösnousemusta evankeliumin keskeisenä asiana. Ellei ylösnousemusta olisi tapahtunut, heidän julistuksensa olisi ollut naurettavaa.

15. Seurakunnan opettajat eivät siinä tapauksessa olisi ainoastaan erehtyneet, vaan he olisivat olleet valheellisia julistuksessaan. He olisivat tulkinneet Jumalaa väärin, tehneet hänet valehtelijaksi ja näin puhuneet häntä vastaan. Jokainen evankeliumin julistaja olisi silloin ollut väärä profeetta. Ylösnousemus on joko tosiasia tai petosta.

16. Tämä jae selittää edellisen jakeen loppuosaa johtamalla ajatuksen takaisin jakeeseen 13. Yleisen ylösnousemuksen torjuminen merkitsee väistämättä Kristuksen ylösnousemuksen kiistämistä.

17. Vaikka Kristus olisi toimittanut meidän syntiemme sovituksen ja murskannut kuolemallaan perkeleen ja kuoleman vallan, siitä ei olisi mitään hyötyä, ellei hän olisi noussut kuolleista. Jos ylösnousemus otetaan meiltä pois, synnin hirmuvalta on jatkuva tosiasia. Silloin ei Kristukseen uskoviakaan ole herätetty uuteen elämään (Room 6:1-11).

18. Elävät olisivat edelleen synneissään, mutta kuolleiden kohdalla seuraukset tulisivat vielä selvemmin esiin. Heitä ei hyödyttäisi vähääkään, että he olivat kerran olleet kristittyjä. Jos Kristus ei ole noussut kuolleista meidän vanhurskauttamiseksemme, ei meillä myöskään ole vapautusta synnistä, ja silloin poisnukkuneet joutuvat kuoleman saaliiksi. Heidän kuolemaansa pidettiin autuaana unena, josta he kerran heräisivät elääkseen yhdessä Vapahtajansa kanssa aivan uudessa maailmassa. Mutta ellei mitään ylösnousemusta ollut, he olivat kuoleman omat. Siinä tapauksessa he kuolivat väärässä turvassa, koska he uskoivat Kristuksen täydelliseen lunastukseen.

19. Jos kristityt rakentavat uskonsa perusteettoman toivon varaan, joka ei voi milloinkaan toteutua, ja kieltävät siitä syystä kaiken maallisen hyvän, uskottomilla on täysi syy sanoa heitä »hulluiksi». "Surkuteltavammat" ei ole superlatiivimuoto, vaan adjektiivin "eleeinos" komparatiivimuoto. Sana merkitsee 'surkuteltavampia kuin kaikki muut ihmiset', 'sitä enemmän surkuteltavia'. Tähän sisältyy se ajatus, että kristityt ovat kieltäneet itseltään kaiken sen, mitä ihmiset yleensä pitävät ilonaiheena, eivätkä he voi odottaa onnea myöhemminkään.

20. Nyt Paavali pyyhkäisee olettamukset sivuun ja puhuu jälleen ylösnousemuksesta tosiasiana. Sanonta "mutta nytpä" muodostaa vastakohdan edellä käsitellyille kuvitelluille olosuhteille. Esikoishedelmä oli samaa hedelmää ja satoa kuin muukin. Esikoishedelmä korjattiin samasta pellosta kuin muu sato. Se oli ensimmäisenä kypsynyt osa satoa. Lain aikakautena se annettiin uhriksi Jumalalle, ja se kuvasi hyvin häntä, joka saattoi ensimmäiseksi edustaa »kypsynyttä» ihmiskuntaa Jumalan edessä. Ks. 2 Moos 22:29; 23:19; 34:26; 3 Moos 2:12,14; 23:10,11; 26:1-11.

21. Kuolema on seuraus ensimmäisen Aadamin synnistä. Hänen syntinsä ei tuottanut kuolemaa vain hänelle itselleen vaan kaikille. Siksi voidaan sanoa, että hänen vuokseen kuolema tuli maailmaan. Hänen syntinsä aiheutti fyysisen kuoleman kaikille hänen jälkeläisilleen. Jeesus mursi kuitenkin ylösnousemuksellaan kuoleman kirouksen ja hänestä tuli uuden ihmiskunnan esikoinen, johon kuolemalla ei ole mitään valtaa, Room 6:9.

22. Sana "Aadamissa" kattaa kaikki, jotka ovat saaneet luonnollisen elämänsä häneltä, hänen jälkeläisinään. Hän oli ihmissuvun isä, ja ruumiillisesti me olemme kaikki hänen lapsiaan.

23. Ylösnousemus ei tapahdu kaikkien kohdalla samanaikaisesti, vaan "vuorollaan (tagma)". Näin käännetty sana tarkoittaa sotaväenosastoa, mutta sitä käytetään myös yleisessä merkityksessä. Nyt Paavali erottaa Kristuksen ylösnousemuksen muiden ylösnousemuksesta. Jakeessa 21 hän liitti heidän ylösnousemuksensa Kristuksen ylösnousemukseen. Ylösnousemusjärjestyksessä ("tagma") ensimmäisenä on esikoishedelmä, siis Kristuksen ylösnousemus. Kun hän tulee takaisin, nousevat ylös ne, jotka uskovat häneen ja ovat hänen omiaan. Vrt. 1 Tess 4:14,15.

24. On mahdollista, että tässä viitataan kolmanteen ryhmään ("tagma"), nimittäin ei-uskoviin, mutta aivan selvästi ei ilmene, tarkoittaako apostoli tässä sitä. Kautta koko jakson hän on puhunut uskovien ylösnousemuksesta. "Sitten (eita)" ei välttämättä merkitse »heti sen jälkeen». Se osoittaa, että kerrottava asia tapahtuu lähemmin määrittelemättömänä tulevana ajankohtana. "Loppu (telos)", päätös, päämäärä. Tässä tarkoitetaan sitä huipentumaa, johon kaikki tähtää. Sen tapahtumisajankohta ei ole tiedossa, mutta yksi on varmaa, nimittäin se, että Kristus tulee takaisin hallitsijana. Silloin kaikki vastarinta murtuu.

25. Kristus tulee ottamaan itselleen vallan ja alistamaan kaikki vihollisensa, vaikka ne nyt näyttävätkin vahvoilta. Jos paha näyttääkin voittavan, tällainen tilanne kestää vain lyhyen ajan.

26. Kuoleman aikaa on ylösnousemukseen asti. Silloin kukaan ei ole enää sen vallan alaisuudessa. Kuolema voitetaan (»kuolema on nielty», j. 54). Vrt. 2 Tim 1:10; Ilm 20:14.

27. Paavali lainaa Psalmia 8 osoittaakseen, että Jumala on asettanut kaiken Kristuksen alaisuuteen. Hän on se, jolle kaikki on luotu, joka on alistava koko luomakunnan valtaansa. Vrt. Kol 1:16. Isä on tietenkin poikkeus. Kun Kristus on suorittanut työnsä loppuun ja voittanut kaikki vastustajansa, koko luomakunta on alistettu hänen valtaansa. Silloin Poikakin alistuu Isän valtaan (j. 28). Tämä "kaikki" sisältää myös kuoleman. Vrt. Ef 1:22; Fil 3:21; Hebr 2:8; 1 Piet 3:22.

28. Apostoli ei puhu tässä Pojan eikä Isän olemuksesta, vaan Kristuksen suorittamasta työstä. Kristus kuoli ihmisten edestä ja nousi kuolleista, ja hän tulee takaisin. Sitten hän alistaa valtaansa kaikki Jumalan viholliset, ja suuri voitto on tosiasia hänen luovuttaessaan valtakunnan Jumalalle, joka on kaiken alkulähde. Kristus tuli ihmiseksi voidakseen suorittaa tämän työn, ja sen tarkoitus oli, "että Jumala olisi kaikki kaikissa".

29. Tässä keskeytetään lopun aikaan kuuluva näky ja huomautetaan, että ylösnousemuksen kiistäminen oli jyrkässä ristiriidassa korinttolaisten harjoittaman käytännön kanssa, joka edellytti uskoa ylösnousemukseen. Paavali ei sano hyväksyvänsä tällaista tapaa, hän vain osoittaa, että näin menettelevien ainakin oli uskottava ylösnousemukseen. Kreikkalaiset uskoivat, että kuolleiden sieluille oli hyötyä siitä kunniasta, jota ruumiille osoitettiin hautajaisissa. Todennäköisesti tällainen käytäntö oli tunkeutunut seurakuntaankin, jossa se ilmeni niin, että jotkut kastattivat itsensä kuolleiden puolesta.

30. Miksi hän saattoi alituiseen henkensä uhanalaiseksi ja sai kokea kaikenlaisia vaaroja? Niin Paavali kuin muutkin apostolit joutuivat jatkuvasti vainoihin ja muihin vaaroihin julistaessaan evankeliumia. Ellei ylösnousemusta olisi, olisi mieletöntä jatkaa tällaista ja antautua alttiiksi vaaroille. Vaaroja oli niin paljon, että Paavali saattoi sanoa "joka hetki". Edellisessä jakeessa hän puhui muista ihmisistä, joilla oli erilaisia käsityksiä kuin hänellä. Tässä jakeessa kysymys on hänestä itsestään. Vrt. 2 Kor 11:26.

31. Vaarat olivat niin suuria, että hän oli alituisesti hengenvaarassa. Ellei kuolemanjälkeistä elämää ole joko saavutettavana tai menetettävänä, on erittäin tyhmää elää näin. "Joka päivä kuoleman kidassa" ilmaisee voimakkaasti päivittäistä hengenvaaraa ja sen huomioon ottamista. Vrt. 2 Kor 4:10-11. Paavali halusi sanoa heille asiat peittelemättä. Hän halusi kaikin mokomin välttää antamasta harhaanjohtavaa kuvaa näille kristityille, jotka olivat hänen kerskauksensa Kristuksessa Jumalan edessä.

32. "Ihmisten tavoin" - tämän maailman ajattelutavan mukaan, niin kuin sellainen, jolla ei ole kuoleman jälkeisen elämän toivoa. Jos hän oli taistellut sillä tavoin, mitä hyötyä hän siitä saisi? Sanan "taistellut" kieliopillinen muoto (aoristi) ilmaisee, että hän viittaa johonkin tiettyyn tilanteeseen. On kuitenkin erittäin todennäköistä, että Paavali puhuu kuvakieltä. Jo pelkkä Rooman kansalaisuus olisi pelastanut hänet joutumasta villipetojen eteen heitettäväksi. Kokonaan mahdottomana ei voida pitää sitä, että tällaista on saattanut tapahtua ja että hän oli pelastunut ihmeellisesti. Toisaalta olisi outoa, ellei tällaista tapausta olisi tallennettu Apostolien tekoihin.

33. He eivät saaneet antaa tällaisen väärän elämänfilosofian johtaa itseään harhaan. Varoitus on luonnollinen seuraus edellä sanotusta. Jos ylösnousemuksen kiistämisen tuloksena on piittaamattomuus, korinttolaisten on varottava, etteivät harhaopettajien väitteet ja esiintyminen eksytä heitä. Heidän tulee karttaa sellaisia opettajia. Kaikki pahuus on tarttuvaa, ja yhteydenpito pahuuden kanssa on Paavalin mukaan tuhoisaa. Tämä Paavalin lainaama sananparsi on kreikkalaisen runoilija Menandroksen lausuma.

34. Väärät opettajat ympäröivät korinttolaisia joka puolelta, ja näiden oli pidettävä varansa välttyäkseen eksytyksiltä. Heidän oli herättävä ja raitistuttava pysyäkseen valveilla. Heidän tuli pudistaa yltään uneliaisuus, johon eksytys oli heidät kietonut, ja sen piti tapahtua "oikealla tavalla". Se, että joillakin heistä ei ollut tietoa Jumalasta, osoittaa, että tällaiseen kehotukseen todella oli aihetta. Tämän tiedon puuttuminen johti heidän tapauksessaan ylösnousemuksen kiistämiseen. "Raitistua (eknêfè)", sanaa ei ole käytetty muualla Ut:ssa. Se tarkoittaa järkiinsä tulemista ja selviämistä humaltumisen jälkeen. Tässä merkityksessä sitä on käytetty Septuaginta-käännöksessä esimerkiksi 1 Moos 9:24:ssä. Väärillä opettajilla oli ollut niin voimakas vaikutus korinttolaisiin, että nämä olivat aivan pyörällä päästään. Tästä huumauksesta heidän oli selvittävä.

 

Sivun alkuun

©2017 KUULEEKO KUKAAN? - suntuubi.com