Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ylösnousemusruumis

(1. Kor. 15:)

 

35. Joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräävät? Ja millaisessa ruumiissa he tulevat esiin?"

36. Sinä mieletön! Eihän se, minkä kylvät, herää eloon, ellei se ensin kuole.

37. Ja kun kylvät, et kylvä nousevaa vartta vaan pelkän siemenen, oli se sitten vehnänjyvä tai jokin muu siemen.

38. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin tahtoo, kullekin siemenelle sen oman varren.

39. Ei kaikki liha ole samanlaista. Toista on ihmisen liha, toista taas karjan liha, toista lintujen liha ja toista kalojen.

40. Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita, mutta toisenlaista on taivaallisten kirkkaus, toisenlaista taas maallisten.

41. Toista on auringon kirkkaus, toista kuun kirkkaus ja toista tähtien kirkkaus, ja toinen tähti eroaa toisesta kirkkaudeltaan.

42. Näin on myös kuolleiden ylösnousemus: Kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa.

43. Kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa. Kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa.

44. Kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.

45. Onhan kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu." Viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.

46. Ensimmäisenä ei siis ollut hengellinen vaan sielullinen, vasta sitten tulee hengellinen.

47. Ensimmäinen ihminen oli maasta ja maallinen. Toinen ihminen on taivaasta (Bys.: ”Toinen ihminen on Herra taivaasta.”).

48. Millainen maallinen oli, sellaisia ovat maalliset. Millainen taivaallinen on, sellaisia ovat myös taivaalliset.

49. Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä tulee olemaan myös taivaallisen kuva.

50. Mutta sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.

51. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Emme me kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,

52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.

53. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutua katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pukeutua kuolemattomuuteen.

54. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, toteutuu se sana, joka on kirjoitettu:

        "Kuolema on nielty ja voitto saatu.

55.     Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun pistimesi? (Bys.: lisäksi: ”Tuonela, missä on sinun voittosi?")

56. Kuoleman pistin on synti, ja synnin voima on laki.

57. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!

58. Olkaa siis, rakkaat veljeni, lujia ja järkähtämättömiä, aina innokkaita (runsaita) Herran työssä, ja tietäkää, että vaivannäkönne Herrassa ei ole turhaa.

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Kor. 15:35-58)

 

Ylösnousemusruumis

 

35. Nyt apostoli ryhtyy selittämään, millä tavalla ylösnousemus tapahtuu. Hän olettaa, että monet esittävät tällaisia kysymyksiä. Niiden taustalla on ajatus: Miten lahonnut ja maatunut ruumis voi nousta elämään? Jos niin tapahtuu, mikä on tällaisen prosessin lopputulos? Apostoli pohtii jälkimmäistä kysymystä erityisesti seuraavissa jakeissa. Korinttolaiset esittivät ylösnousemusta vastaan ilmeisesti samoja väitteitä kuin saddukeuksetkin. Siksi Paavali vastasi samoin kuin Jeesus (j. 36, vrt. Joh 12:24).

36. Paavali käyttää ensin siemenvertausta. Siemen kylvetään maahan, eikä se voi tuottaa uutta elämää, ennen kuin se itse on kuollut. Samaa voidaan sanoa meidän ruumiistamme. Kun siemen kuolee, siitä versoo kasvi, joka vastaa täydellisesti alkuperäistä. Vehnänjyvästä tulee vehnän tähkä. Kuolleista nouseva ihminen on identtinen itsensä kanssa.

37. Ihminen kylvää siemenen, mutta ei saa aikaan kasvia. Sen tekee Jumala (j. 38). Siemen nousee ylös uudessa muodossa. Se on sama kasvi, mutta kokonaan toisessa muodossa.

38. Paavali lähtee siitä, että vaikka kuolema ei olekaan päämäärä, se merkitsee kuitenkin muutosta. Sitten hän huomauttaa, ettei ruumis aina ja välttämättä merkitse samaa. On monenlaisia ruumiita, ja Jumala itse valitsee ne palvelemaan erilaisia tarkoituksia.

39. Eläinorganismit ovat kaikki erilaisia, niin kuin hedelmätkin. Vaikka organismi yleisesti katsoen on sama, ei ole olemassa kahta samanlaista eri lajin eläintä. Elämän muodot ovat kauttaaltaan erilaisia, mutta kaikissa on elämä.

40. Tässä mainitaan "maalliset ruumiit". Ne ovat ihmisiä, nisäkkäitä, lintuja ja kaloja. Nämä eivät kykene ilmaisemaan kirkkauttaan samalla tavalla kuin "taivaalliset". Jälkimmäiset ovat kirkkaita (j. 41), mutta niidenkin kesken on eroja. Näiden taivaallisten ruumiiden merkityksestä on erilaisia käsityksiä. Erään käsityksen mukaan niillä tarkoitetaan taivaankappaleita, kuten aurinkoa, kuuta ja tähtiä (j. 41). Toiset uskovat, että ne ovat taivaallisten olentojen, kirkastettujen pyhien tai enkeleiden ruumiita.

41. Koko luomakunnan järjestykselle luonteenomainen piirre on muunnelmat, ja ruumiin ylösnousemuskin on ymmärrettävä tässä valossa. Vertauskuvan päätarkoitus on korostaa maallisen ja ylösnousemusruumiin erilaisuutta, eikä tuoda esiin pyhien välisiä mahdollisia eroavuuksia kirkkaudessa. Sitä kysymystä ei oteta lainkaan puheeksi tässä. Vanhurskaat loistavat kuin aurinko (Matt 13:43, vrt. Dan 12:3). Heidän tuleva ruumiinsa on erilainen kuin nykyinen, niin kuin yksi tähti on erilainen kuin toinen.

42. Tässä vastataan jakeessa 35 tehtyyn kysymykseen. Identiteetti säilyy ylösnousemusruumiissa, joka kuitenkin eroaa yhtä paljon maallisesta ruumiista kuin katoamattomuus eroaa katoavaisuudesta. Ylösnousemus merkitsee muuttumista. Katoavainen hallitsee maailmaa (Room 8:21). Se ei koske vain ihmiselämää, vaan koko luomakuntaa. Mutta katoavaisuus päättyy. Tulee uusi aikakausi, ja ylösnousemus on sen alku. Paavali ei korosta vain sitä, että saamme uuden ruumiin, joka ei ole enää muutosten ja katoavaisuuden alainen, vaan että uusi ruumis on sopiva uuteen aikakauteen.

43. Ylösnousemusruumis on suunniteltu sopivaksi uuteen elinympäristöönsä. Sillä ei ole moraalisia eikä fyysisiä heikkouksia, vaan se nousee siinä voimassa ja sillä voimalla, jolla Jeesus herätettiin kuolleista (6:14). Jakeessa 36 puhutaan maahan kylvettävästä siemenestä. Tässä tarkoitetaan kuollutta ihmisruumista.

44. Kun sielu erkanee ihmisestä niin elotonta hautaan laskettavaa ruumista kuvataan sanalla "sielullinen ruumis". Tällä tarkoitetaan vain ruumiin luonnollista tilaa, ei sen ihmisen hengellistä tilaa, jonka ruumiista oli kyse. Ylösnousemuksessa tämä sielullinen, luonnollinen, ruumis nousee muuttuneena täydellisesti hengelliseksi ruumiiksi. Mutta se on edelleenkin ruumis.

45. "Elävä sielu" selvittää edellä mainittua ilmaisua »sielullinen ruumis». Paavali haluaa lukijoidensa ymmärtävän, että Jumala itse oli luonut ihmisen tällaiseksi, ja että kaikki Aadamin jälkeläiset ovat siinä kohden kantaisänsä kaltaisia. Olemme kaikki eläviä olentoja ja meillä on elävä sielu. "Viimeinen Aadam" eli »toinen ihminen» on Kristus Jeesus. Tämä on jo todistettu tässä luvussa (jj. 3-11), ja apostoli on myös kertonut, mitä se merkitsee (jj. 20-21). Lainattu raamatunkohta on 1 Moos 2:7.

46. Tässä tuodaan esiin historiallinen tosiasia. Sielullinen, luonnollinen, kuuluu sielulle, hengellinen hengelle. Asiaa pohditaan lisää seuraavissa jakeissa. Koska Paavali mainitsee kielteisen ensin sanomalla, ettei hengellinen ole ensimmäinen, hän näyttää viittaavan siihen, että muutamilla hänen lukijoillaan oli taipumusta filosofointiin sen sijaan että olisivat pitäytyneet yksinkertaisissa tosiasioissa. Vaikuttaa siltä, että he ajattelivat tässä asiassa kovin abstraktisesti ja päätyivät siihen lopputulokseen, että hengellisen pitäisi olla ennen luonnollista. Ehkä he menivät vielä pitemmälle ja väittivät, että hengellisen tulisi alkuperäisenä olla kaiken perusta. Näin he päätyivät ruumiin ylösnousemuksen kieltämiseen. Tämän Paavali haluaa nyt kumota.

47. Paavali viittaa tässä ensimmäiseen ja viimeiseen Aadamiin (j. 45). Ilmaisut "maasta" ja "taivaasta" kuvaavat alkuperää. Kumpikin on peräisin omasta alkulähteestään. »Ensimmäisellä ihmisellä» on myös taivaallinen puoli, ja »toinen ihminen» on osaksi myös maallinen. Aadamin sielu ja henki olivat taivaallista alkuperää, kun taas Kristuksella oli maallinen ruumis. Alkuperässä ja olemuksessa oli kuitenkin selvä ero. Aadam luotiin maan tomusta, kun taas Jumalan Poika on ollut olemassa iankaikkisuudesta saakka.

48. Ihmisen luonto on samaa kuin kantaisänkin. Aadam on maallinen, ja kaikki hänen lapsensa ovat hänen laillaan maallisia. Luonnostaan me olemme kaikki Aadamin lapsia. Meidän erityinen tuntomerkkimme on se, että olemme maallisia. Toisaalta kaikki, jotka kuuluvat taivaallisiin, ovat taivaallisia kuten »toinen ihminen». Tästä päästään osallisiksi armosta uudestisyntyminen yhteydessä.

49. Tämä on lopullinen vastaus kysymykseen, millainen ruumis uskossa kuolleilla on ylösnousemuksessa 0. 35). Nykyinen hahmomme on maallinen, Aadamilta peräisin, mutta vastaisuudessa meissä on taivaallisen, Kristuksen, kuva. Emme tiedä, millaisia meistä tulee, mutta sen tiedämme, että tulemme hänen kaltaisikseen (1 Joh 3:2). Vrt. 1 Moos 1:26,27. "Kuva (eikèn)". Sanaa käytettiin rahasta (Matt 22:20), veistoksesta tai vastaavasta, joka edustaa jotakin (Room 1:23). Vrt. »ikoni».

50. Turmelus ja katoavaisuus eivät mitenkään voi periä katoamattomuutta. Tapahtuu ruumiin ylösnousemus, mutta pyhien ruumiit muuttuvat. Nyt niissä on katoavaisuuden leima, mutta silloin ne tulevat olemaan katoamattomia ja taivaan kirkkauteen soveltuvia. Paavali ilmentää tällä kaikkea sitä, mitä sisältyy hänen aikaisempaan kuvaukseensa ylösnousemuksesta. Jos katoavainen ruumis nousisi ylös, se olisi edelleenkin kuoleman alaisuudessa. Ylösnousemusruumiista tulee hengellinen ruumis, vaikka se onkin hahmoltaan kunkin ihmisen maallisen ruumiin kaltainen.

51. "Salaisuus" tarkoittaa tässä osittain paljastettua asiaa. Paavali on jo puhunut monista suurista ylösnousemukseen liittyvistä totuuksista, mutta nyt hän sanoo, ettei hän ole selittänyt kaikkea. Ylösnousemuksessa on edelleen sellaisia puolia, joita ei pystytä selittämään. Kaikki uskovat eivät kuole, ennen kuin Kristus tulee takaisin. Sana "emme" ei välttämättä tarkoita häntä itseään tai tämän kirjeen ensimmäiseksi lukeneita ihmisiä. Yhdestä asiasta hän oli varma: siitä että hän ja kaikki muut uskovat muuttuisivat ja saisivat ylösnousemusruumiin, riippumatta siitä, olivatko he Kristuksen tullessa elossa vai kuolleena. Vrt. 1 Tess 4:13 ss.

52. Kun pasuuna soi - ymmärretäänpä tämä sitten kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti - se on merkki siitä, että kuolleet nousevat ylös. Tämä viimeisen pasuunan ääni kuvaa lopullista voittoa kuolemasta, joka on vihollisista viimeinen (j. 26). "Silmänräpäyksessä (atomos)", sana, jota käytetään Ut:ssa vain tässä. Se tarkoittaa jotakin, mitä ei voida jakaa ("a", kielteinen alkuliite, "temnè", 'jakaa, leikata').

53. Jakeessa 52 kuvattu muutos perustuu johonkin sellaiseen, minkä on välttämättä tapahduttava katoavaiselle. Vain Jumala voi saada sen aikaan. "Tämä katoavainen" viittaa kuolleisiin, ja "tämä kuolevainen" tarkoittaa elossa olevia. Katoavainen ja kuolevainen eivät voi jatkaa nykyisellään. Jumalan kirkkaus edellyttää, että ne puetaan katoamattomuuteen ja kuolemattomuuteen. Vrt. 2 Kor 5:4 ja Jes 25:8.

54. Lainaus on Jes 25:8:sta. Elämä on kuolemaa voimakkaampi. Näin on rajoitetussa mielessä ajallisessa elämässä, mutta ikuisessa valtakunnassa se on totta absoluuttisesti. Kuoleman valta on silloin loppunut täydellisesti ja lopullisesti.

55. Paavalin kohdalla kuolema on menettänyt täydellisesti valtansa. Kristus on voittanut sen ja siksi sillä ei ole enää mitään mahdollisuutta päästä voitolle. Hoos 13:14:stä otetussa lainauksessa kuolemaa verrataan hyönteiseen, joka tappaa pistämällä. Mutta kun sen pistin on poissa, sen tuhoamisvalta ja voittamiskykykin on mennyttä. Näin tapahtuu, kun katoamattomuudesta tulee tosiasia. Olimme ennen kuoleman vankeja, mutta vankilan ovet avattiin, ja meidät on ikuisiksi ajoiksi lunastettu vankeudestamme. Mikään ei kuvaa paremmin Paavalin uskoa ja luottamusta Jumalaan kuin se äänensävy, joka tästä jakeesta huokuu.

56. Kristus poisti synnin kärjen kuolemallaan ja voitti samalla synnin. Lain kirouksenkin hän on poistanut tulemalla kiroukseksi meidän edestämme (Gal 3:13). Kuolema ei sinänsä ole ihmisen suurin vihollinen. Synti on pahin vihollinen, ja kuolema on synnin seuraus (Room 6:23). Juuri synnin kautta kuolema pääsee ihmisen voittajaksi. Laki antaa synnille voiman haavoittaa omaatuntoa. Vrt. Room 7:7-11.

57. Kristuksen evankeliumi on voiton ja muuttumisen vakuutena. Se vapauttaa saatanan vallasta ja synnin houkutuksesta. Kristuksen lunastuksessa on voitto synnistä, maailmasta, kuolemasta ja haudasta. Me saamme jopa enemmän kuin voiton hänen kauttaan!

58. Kirkastettuaan Jumalan tekoja ja ylösnousemuksen jälkeistä elämää, Paavali kutsuu kestävyyteen ja uskollisuuteen palveluksen työssä elävän, kuolleista nousseen Vapahtajan voiman varassa.

 

Sivun alkuun

©2017 KUULEEKO KUKAAN? - suntuubi.com