Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Usko ja velvollisuus

(Luukas 17)

 

5. Apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa!"

6. Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran (”jos teidän uskonne olisi kuin sinapinsiemen”.), te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä.

7. Kuka teistä, jolla on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanoo tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'?

8. Eikö hän pikemminkin sano: 'Valmista minulle syötävää, vyöttäydy ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sen jälkeen saat sinä syödä ja juoda.'

9. Ei kai hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty.

10. Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'" 

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 17:5-10)

 

Uskosta

5. Opetuslapsissa heräsi omaehtoisesti pyrkimys saada lisää uskoa, kun he kuulivat tämän. He halusivat uskon, joka tekisi heidät hengellisesti vahvoiksi. He tunsivat tarvitsevansa sekä armoa että voimaa, kun he kuulivat Jeesuksen sanat. Tämä tunto ilmeni heidän pyynnössään.

6. Jeesus ei vastannut, että he tarvitsivat lisää uskoa. Mutta heidän tuli saada oikea, elävä ja toimiva usko, joka voi tosin olla heikko, mutta sellaisenakin siinä on elämän siemen. Opetuslapset ajattelivat ilmeisesti, että he tarvitsisivat paljon uskoa saadakseen sellaisen anteeksiantavan mielenlaadun, josta Jeesus oli puhunut (j. 3-5), mutta Jeesus viittasi sinapinsiemeneen. Se on pieni, mutta siihen kätkeytyy voima, joka tekee siitä vankan kasvin, toisinaan jopa puun. On tärkeämpää uskoa suureen Jumalaan kuin omistaa suuri usko. Ei pitäisi kiinnittää niinkään paljon huomiota omaan uskoonsa, vaan siihen, mihin uskoo.

Palvelijasta

7. Palvelijan asemaan sisältyy, että vaikka hän on tehnyt työtä ulkona koko päivän, hänen täytyy varautua työskentelemään vielä kotiin tultuaankin. Hän kuuluu herralleen eikä saa itse määrätä elämästään. Kristitylläkään ei ole oikeutta rajoittaa palvelustehtäviään mielensä mukaan. Hän on Jumalan oma, ja hänen on noudatettava Herransa käskyjä.

8. Isäntä ei kiellä palvelijalta lepoa, mutta sen aika on vasta kun tämä on suorittanut velvollisuutensa.

9. Isäntä ei liioin tunne erityistä kiitollisuutta siitä, että hänen määräyksensä on täytetty. Asia on niin kuin pitääkin. Jumalan palvelijat eivät milloinkaan saa esittää Jumalalle vaatimuksiaan. Hän ei koskaan ole palvelijoilleen velkaa.

10.  Kysymys on hyvin vakavasta asiasta, kun Jumala sanoo jotakuta kelvottomaksi palvelijaksi (Matt 25:30). Mutta on hyvä, kun pidämme itseämme ansiottomina palvelijoina. Jumalan armoa on, että hän käyttää meitä. Silloinkin, kun ehkä olemme tehneet parhaamme, meidän täytyy tunnustaa, että olemme vain tehneet velvollisuutemme. Herran palvelijan tulee menetellä niin, että hänellä ei koskaan ole mitään hävettävää. Hän ei kuitenkaan saa ylpeillä. Tällainen suhtautuminen luo suurempaa uskoa Jumalaan, sillä saamme luottaa siihen, että hän antaa voimaa tehtäväämme.

 

Sivun alkuun 

©2017 KUULEEKO KUKAAN? - suntuubi.com